6.11.2025

Digitaaliset välineet ja ohjelmat ovat yleistyneet kouluissa, ja niiden tarjoamat uudet toimintatavat voivat tehdä opettajan työstä entistä vetovoimaisempaa. Digipeda ja luovat teknologiat -täydennyskoulutus tarjosi opettajille mahdollisuuden kehittää digiosaamistaan ja rohkaisi luovien teknologioiden, kuten tekoälyn ja virtuaalitodellisuuden, hyödyntämiseen opetuksessa. Koulutuksen vaikutus näkyy osallistujien arjessa ja tulevaisuuden oppimisessa. 

Kesäkuussa 2025 päättyi järjestyksessään kolmas Turun yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyössä toteuttama digipedagogiikan täydennyskoulutushanke Digipeda ja luovat teknologiat. Hanke oli Opetushallituksen rahoittama ja sen tavoitteena oli vahvistaa opettajien digipedagogisia valmiuksia ja rohkaista luovien teknologioiden hyödyntämiseen opetuksessa. Hanke toteutettiin vuoden 2024 alusta vuoden 2025 kesäkuun loppuun, ja koulutus tavoitti yli 300 opettajaa eri koulutusasteilta ja lähes koko Suomen alueelta tarjoamalla heille mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan. Saman hanketiimin kanssa on järjestetty opettajien digipedagogista täydennyskoulutusta vuodesta 2020 alkaen ja tämän tekstin kirjoittamisen hetkellä on menossa neljäs hankekausi. Hankkeet kytkeytyvät EU:n Digitaalinen vuosikymmen 2030 tavoitteiden saavuttamiseen ja kansalliseen Uudet lukutaidot -kehittämisohjelmaan. 

Hankekausilla on käsitelty osin samoja teemoja, mutta sisältöjä on kunkin kauden välillä kehitetty ja ajantasaistettu vastaamaan opetuksen muuttuviin tarpeisiin. Erilaiset digitaaliset välineet ja ohjelmat ovat yleistyneet kouluissa erityisesti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ja digitalisaation mahdollistamat uudet tavat toimia opettajana nähdään alan vetovoimaisuutta lisäävänä tekijänä. Kuntien välinen yhteistyö on tulevaisuudessa korostumassa ja etäällä toisistaan olevissa kunnissa digitaalisten kanavien merkitys yhteistyön mahdollistajana painottuu. Kansalaisten digitaitojen kehittäminen ja digitaalinen sivistys on tärkeässä asemassa tulevaisuuden osaamisen kannalta. Digipedagogisen osaamistarpeen on kaiken kaikkiaan ennustettu tulevaisuudessa lisääntyvän.  

Euroopan unionin tasolla digitaalisen muutoksen mahdollisuuksiin ja tarpeisiin on pyritty vastaamaan Digital Decade policy programme (DDPP) -ohjelman avulla. DDPP-ohjelmaan liittyen Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti vuonna 2020 Uudet lukutaidot -ohjelman ja jo vuoden 2022 Digital Economy and Society Index (DESI) kokonaispistevertailussa Suomi sijoittuu EU-maista ensimmäiseksi.  Vuoden 2025 DESI-raportin mukaan suomalaisten digiosaaminen on erinomaisella tasolla ja osallistavan kasvun lisäksi kiitosta saa koulutusjärjestelmä, joka tavoittaa ja parantaa kansalaisten digiosaamista kaikissa eri väestö- ja ikäryhmissä. Erityisesti suomalaiset naiset pärjäävät tässä vertailussa pitäen kärkisijaa. EU-tason perusdigitaitojen tavoite on jo saavutettu ja kansallisen tavoitteen saavuttaminen lähenee. Viimeisimmän ICILS–oppimistutkimuksen mukaan vain yhdessä EU-maassa oppilaiden digitaidot ovat suomalaisia merkitsevästi paremmat, mutta opetuksen osalta digitaalisten resurssien hyödyntämisessä on kuitenkin havaittu edelleen olevan suuria eroja niin opettajien kuin koulujenkin välillä. Varhaiskasvatuksessa digitalisaatio on myös edennyt vaihtelevasti ja lisäkoulutukselle on kunnissa tarvetta. Viimeisimmässä selvityksessä kunnista valtaosa tarjoaa opettajien täydennyskoulutusta TESO/VESO-päivien lisäksi, joista osa käsittelee opettajien digiosaamista. 

Perusteista luoviin teknologioihin – koulutuksen sisällöt ja toteutus 

Digipeda ja luovat teknologiat -hankekaudella koulutuskokonaisuutta laajennettiin käsittelemään myös luovia teknologioita, kuten tekoälyä ja virtuaalisia oppimisympäristöjä. Kokonaisuutena hanke onnistui erinomaisesti ja tarjosi opettajille ajankohtaista osaamista digipedagogiikan ja luovien teknologioiden hyödyntämiseen. 

Täydennyskoulutus rakentui neljästä osiosta, jotka olivat Perusteet, Oppimisympäristöt, Oppimisen tuki ja Luovat teknologiat. Luovien teknologioiden osuus jakaantui vielä kolmeen teemaan, jotka käsittelivät virtuaali- ja lisättyä todellisuutta (VR/AR), tekoälyä sekä vastuullista digipedagogiikkaa. Palautteiden mukaan juuri luovien teknologioiden ajankohtaisuus houkutteli osallistumaan koulutukseen ja niiden sisällöt koettiin mielenkiintoisiksi. Osiot muodostivat yhdessä yhdeksän opintopisteen laajuisen kokonaisuuden.

Kuva 2. Täydennyskoulutuksen osiot ja niiden keskeiset sisällöt. Kokonaisuus koostui neljästä osiosta sekä soveltavasta oppimiskokonaisuudesta, jota osallistujat kehittivät koulutuksen aikana.

Koulutus järjestettiin kahtena erilaisena toteutuksena DigiCampus-oppimisympäristössä, joista toinen sisälsi ohjattuja kokoontumisia ja toinen oli itsenäisesti osallistujien suoritettavissa. Itsenäinen toteutus mahdollisti osallistujien edetä täysin omaan tahtiinsa suorittamalla osioiden harjoitustehtäviä, joista he saivat yksilöllistä palautetta. Ohjattuun toteutukseen sisältyi tehtävien lisäksi säännöllisiä etätapaamisia, jotka järjestettiin työpäivien jälkeen. Tapaamisissa osallistujat pääsivät kuulemaan ajankohtaisista teemoista, harjoittelemaan niiden soveltamista käytännössä sekä jakamaan kokemuksiaan eri kouluasteilla toimivien kollegoiden kanssa. Toteutustavat suunniteltiin niin, että ne tukivat työssäkäyvien opettajien mahdollisuuksia osallistua ja suorittaa opintoja oman työnsä ohella.

Ajankohtainen, käytännönläheinen ja joustava koulutus

Koulutukseen ilmoittautui yhteensä 367 opetusalan ammattilaista lähes kaikista Suomen maakunnista, ja osallistujajoukko oli monipuolinen niin koulutusasteiden, työkokemuksen kuin ikäjakauman osalta. Mukana oli erityisesti perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen opettajia, mutta myös varhaiskasvatuksen, lukion ja korkeakoulujen edustajia. Valtaosa osallistujista työskenteli opetustehtävissä, mutta mukana oli myös hallinnon, ohjauksen ja suunnittelun asiantuntijoita.

Osallistujat edustivat laajasti opettajia uransa eri vaiheista: mukana oli sekä vastavalmistuneita että pitkän kokemuksen omaavia opettajia. Osallistujien työkokemus vaihteli muutamasta vuodesta yli kolmeenkymmeneen vuoteen, mikä osoittaa, että digipedagogisten taitojen kehittäminen on ajankohtaista kaikissa uran vaiheissa.

Koulutus toteutettiin joustavasti, mikä antoi osallistujille mahdollisuuden suorittaa koulutus kokonaisuudessaan tai keskittyä heille olennaisiin osioihin. Ilmoittautuneista koko koulutuskokonaisuuden suoritti yhteensä 85 osallistujaa, mikä ylitti Opetushallituksen asettamat tavoitteet reilusti. Koulutuksen alkupuolella suorittajia kertyi jopa yli kaksinkertainen määrä tavoitemäärään nähden. Osasuoritukset mukaan laskien opintopisteitä suoritettiin koulutuksen aikana yhteensä 919, joka ylitti tavoitteen 70 prosentilla.

Kuva 3. Palautekyselyyn vastanneet osallistujat, jotka olivat joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä esitettyjen väittämien kanssa.

Sisällöistä erityisesti Luovat teknologiat -osio herätti kiinnostusta. Osallistujat kuvasivat sen tuoneen uusia näkökulmia ja konkreettisia ideoita omaan opetukseensa. Tekoälyyn liittyvät aiheet koettiin ajankohtaisiksi ja hyödyllisiksi, ja AR- ja VR-sisällöt innostaviksi. Molemmista teemoista toivottiin jatkossa lisää käytännön esimerkkejä.

Vaikka palaute oli pääosin myönteistä, osallistujat toivoivat enemmän mahdollisuuksia vertaisten kanssa toimimiseen. Moni toivoi vastaavia koulutuksia lisää jatkossakin, mikä kertoo, että koulutus koettiin hyödylliseksi ja ajankohtaiseksi.

Koulutus vastasi tämänhetkisiin digipedagogiikan haasteisiin

Kokonaisuutena koulutus tarjosi osallistujille konkreettisia työkaluja ja vinkkejä digitaalisten välineiden ja sovellusten hyödyntämiseen sekä uusia ideoita niiden pedagogiseen käyttöön. Tavoitteena ei ollut pelkästään esitellä välineitä, vaan auttaa opettajia löytämään tarkoituksenmukaisia tapoja hyödyntää digitaalisia välineitä osana opetustaan. Tämä tavoite konkretisoitui ensimmäiseksi Perusteet-osiossa, joka ohjasi osallistujat tarkastelemaan omaa suhdettaan digipedagogiikkaan. He toivat esiin omia ennakkoasenteitaan ja kokemuksiaan niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Ensimmäinen osio tarjosi näin välineitä tarkastella omaa opettajuutta ja reflektoida digitaalisuuden roolia osana sitä.

Oppimisympäristöt-osiossa osallistujien vastauksissa nousi yhteinen kokemus siitä, että käytettävissä olevat alustat ja sovellukset määräytyvät usein organisaation tai kunnan linjausten mukaan, mikä rajoittaa pedagogista kokeilua. Tekniset haasteet, kuten laitteiden saatavuus ja ohjelmien toimivuus, nousivat esiin monissa kommenteissa. Samoin ajan puute koettiin merkittäväksi esteeksi uusien työkalujen haltuunotossa. Osio tarjosi tilaa näiden arjen haasteiden sanoittamiseen ja pohdintaan. Erityisesti ajatuksia herätti vuorovaikutuksen tarkastelu digitaalisissa ympäristöissä. Osallistujat pohtivat, milloin digitaalinen vuorovaikutus tukee oppimista ja milloin kasvokkaiset kohtaamiset ovat korvaamattomia. Osion pohdintatehtävät auttoivat osallistujia jäsentämään omaa näkemystään ja arvioimaan, milloin digitaalisten välineiden käyttö on opetuksessa merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista.

Useat koulutuksen suorittaneet, jotka työskentelivät erityisopetuksen, S2-opintojen ja monikielisten opintojen parissa, kertoivat kokeneensa Oppimisen tuki –osiossa erityisesti kommunikaation ja kielellisen tuen materiaalit hyödyllisiksi oman työnsä kannalta.  Muutama osallistuja kertoi osion saaneen heidät pohtimaan myös omia kommunikointi- ja palautteenantotaitojaan ja kehittämään näitä. Osallistujien vastauksissa korostui huomio siitä, kuinka tuen tarve on heidän mielestään lisääntynyt merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana, ja kuinka esimerkiksi luetun ymmärtämisen, kirjoittamisen, motivaation, käyttäytymisen ja tarkkaavaisuuden tukemiseen kuluu opettajilla resursseja aiempaa enemmän.

Luovat teknologiat –osion ensimmäisessä teemassa käsitellyt VR/AR-laitteet olivat kouluille uutta teknologiaa ja tietoa niiden hyödyntämisestä opetuksessa on toistaiseksi vähän saatavilla. Pieni osa osallistujista kertoi, että heidän koulullaan oli käytettävissä ainakin yhdet VR-lasit ja kahden osallistujan koululta löytyi AR-lasit. Osallistujat kertoivat aiheen kiinnostavan ja koulujensa harkitsevan laitteiden hankkimista, mutta tarvitsevan luotettavaa tietoa päätöstensä tueksi. Tähän he kertoivat saaneensa tukea koulutuksesta.

Tekoälyyn liittyvät materiaalit olivat monelle osallistujalle ensimmäinen syvällisempi tutustuminen generatiiviseen tekoälyyn ja sen mahdollisuuksiin opetuksessa. Erityisesti tekoälyn eettiset kysymykset ja sen turvallinen käyttö nousivat vahvasti esiin, ja monet toivoivat tarkempia ohjeistuksia ja säädöksiä tekoälyn hyödyntämiseen opetuksessa. Vaikka aihe herätti paljon kysymyksiä ja epävarmuutta, se nähtiin samalla merkittävänä tulevaisuuden taitona, jonka vastuullinen käyttö opetuksessa kiinnostaa. Koulutus tarjosi näin ensiaskeleen tekoälyyn perehtymiseen, herätti kiinnostusta siihen liittyvien toimintatapojen kehittämiseen ja madalsi kynnystä sen hyödyntämiseen arjen työssä.

Vastuullinen digipeda -teeman vastauksissa korostui osallistujien yhteinen mielipide siitä, että niin opettajien koulussa kuin vanhempien kotona tulisi opettaa lapsille teknologian turvallista ja vastuullista käyttöä. Erityisesti pienten oppilaiden kohdalla aikuisen läsnäolo tietoturvaan ja digilaitteiden käyttöön koettiin ensiarvoisen tärkeäksi. Osion oppimateriaali sai paljon kiitosta ja aihealue koettiin hyödylliseksi. Useampi osallistuja kuitenkin totesi, että kaipaisi aiheeseen enemmän täydennyskoulutusta teknologian kehittyessä ja uusien laitteiden yleistyessä.

Koko koulutuskokonaisuuden ajan täydennyskoulutuksen merkitys näkyi paitsi yksittäisten opettajien osaamisen vahvistumisena, myös laajemmin opettajayhteisössä. Koulutus tarjosi osallistujille mahdollisuuden jakaa ideoita, vinkkejä, materiaaleja ja näkökulmia sekä kollegojen kesken että koulujen välisesti koko Suomen mittakaavalla. Koulutuksesta saadut ideat siirtyvät edelleen omaan työyhteisöön.

Ajankohtaiselle digiosaamiselle on kysyntää

Digipedagogiikan maailma muuttuu nopeasti: Teknologian jatkuva kehittyminen kasvattaa tarjontaa erilaisista opetukseen soveltuvista laitteista ja sovelluksista. Digivälineiden tulee tukea opetusta ja ne pitää voida sitoa opetukseen järkevällä tavalla – pelkkä digivälineiden käyttö ei ole itseisarvo ja käyttämättömiksi jäävät kalliit digihankinnat eivät hyödytä ketään. Opettajien tulisi päästä osallistumaan laitteiden ja ohjelmien valintaan, sillä he ovat niitä, joiden lopulta tulee osata käyttää laitteita ja sovelluksia. Kaikki tämä edellyttää opettajilta valmiuksia pysyä mukana keskustelussa ja tehdä pedagogisesti perusteltuja ratkaisuja. Esimerkiksi tekoälyn nopea kehitys ja leviäminen opetukseen on hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti muuttuva teknologia haastaa opetusta ja vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä.

Vaikka suomalaisten digiosaaminen on yleisesti katsottuna erinomaista, osaaminen ei jakaudu tasaisesti, vaan siinä on eroja niin alueellisesti kuin koulukohtaisestikin. Myös oppilaiden digiosaamisessa on eroja: jotkut oppilaat ovat opettajiaan taitavampia käyttämään digityövälineitä opintojensa tukena samalla kun toisilla on haasteita perusdigitaitojen kanssa. Oppilailla ei välttämättä ole tarvittavaa ymmärrystä vastuullisesta teknologian käytöstä, mikä voi lisätä tietoturvariskejä ja johtaa esimerkiksi tekoälyn väärinkäyttöön ja sitä kautta plagiointiin tai tekijänoikeusrikkomuksiin. Vastuullisten digitaitojen opettelussa opettajan ohjauksella on merkittävä rooli. Opettajilla tulisikin olla riittävä osaaminen oppilaiden digitaitojen parantamiseksi. Jokaisen oppilaan digiosaaminen on välttämätöntä, sillä suuret erot voivat johtaa eriarvoisiin lähtökohtiin tulevaisuudessa, niin arjessa kuin esimerkiksi jatko-opintoihin tai työelämään hakeutuessa. Tähän liittyen Opetus- ja kulttuuriministeriö on kuluvana vuonna käynnistänyt Osaava Digiope -kehittämistyön. Työn tavoitteena on laatia kuvaukset kasvatus- ja opetushenkilöstön digitaaliselle osaamiselle esi- ja perusopetukseen sekä tasata opettajien digiosaamisen eroja.

Koulutuksen osallistujamäärät ja palaute osoittavat, että  digipedagogiikkaan liittyvälle täydennyskoulutukselle on vahvaa kysyntää.

Moni opettaja kokee, että arjen resurssit eivät riitä osaamisen ylläpitämiseen. Opettajille ja opetuksesta vastaavalle henkilöstölle on tarpeellista tarjota täydennyskoulutusta sekä digiosaamiseen että kykyyn arvioida eri teknologioiden pedagogista arvoa. Opettajilta odotetaan oppiaineiden rajojen ylittävää ajankohtaista osaamista digitaidoissa, mikä ei ole heidän työnkuvansa puolesta realistista eikä edes mahdollista ilman jatkuvaa kouluttautumista ja oman osaamisen edistämistä. Ei ole järkevää olettaa, että opettajien tulisi omalla ajallaan kehittää itseään nykyajan vaatimalle tasolle ilman tuettua ja järjestettyä täydennyskoulutusta. Opettajat ovat niitä henkilöitä, jotka opettavat digitaitoja tuleville työntekijöille ja yhteiskunnan jäsenille, minkä vuoksi heidän digiosaamiseensa tulisi panostaa.

Vaikka tämä koulutus on päättynyt, sen tarve ei ole kadonnut ja monet osallistujat toivoivat samantyyppisiä koulutuksia jatkossakin. Koulutuksen osallistujamäärät ja palaute osoittavat, että digipedagogiikkaan liittyvälle täydennyskoulutukselle on vahvaa kysyntää. Opetus voi hyötyä monella tapaa erityyppisistä teknologioista, mutta niiden käyttö on riippuvainen muun muassa opettajien digipedagogisesta osaamisesta ja käytössä olevista resursseista. Tämä korostaa opettajien ohjauksen, koulutuksen ja systemaattisen tuen merkitystä. Koulutuskokonaisuudet auttavat pysymään mukana muuttuvassa digitaalisessa toimintaympäristössä, eikä koulutuksen merkitys rajoitu yksittäiseen hankekauteen, vaan se on osa laajempaa ja jatkuvaa kehittämistyötä, jota opetusala tarvitsee tulevaisuudessakin.

Tämän tekstin ovat kirjoittaneet Ella Ilen (JYU), Iiris Kangasniemi (UEF) ja Maiju Kyyhkynen (UTU), jotka toimivat kouluttajina Digipeda ja luovat teknologiat –koulutuksessa. Parhaillaan käynnissä oleva Luovat ja kehittyvät teknologiat –koulutus (2025–2026) jatkaa ja laajentaa edellisen hankekauden aikana tehtyä työtä.

Lähteet:

Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI) 2022 Suomi (koko raportti). (Euroopan komissio, 2022)

Digital Decade 2025, Country Reports, Finland (full report). (Euroopan komissio, 2025)

Digital Decade DESI visualisation tool. (Euroopan komissio, 2025)

Digital Decade—Policy programme | Shaping Europe’s digital future. (Euroopan komissio, 2025)

Kohti digiosaamisen strategista kehittämistä: Kansainvälinen monilukutaidon ja ohjelmoinnillisen ajattelun tutkimus (ICILS 2023). (Fagerlund, Leino, Niilo-Rämä, Puhakka & Markkanen, 2024)

Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyys 2023. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2025)

Opetuksen digitalisaatio etenee suomalaiskouluissa eri tahtiin. (EDUCA, 2025)

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistamisesta kysyttyä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2025)

Professori Häkkinen: Teknologian hyödyntäminen opetuskäytössä on varsin vähäistä. (Jyväskylän yliopisto, 2025)

Reimagining Education for Successful and Sustainable Digital Shifting. (Aldhafeeri & Alotaibi, 2023)

Sivistysbarometri 2024. (Vapaa Sivistystyö ry, 2024)

Valtioneuvoston selonteko: Suomen digitaalinen kompassi. (Valtioneuvosto, 2022)

Väestönmuutoksen vaikutukset varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestämiseen: Kansalliset ja kansainväliset kokemukset, seurantaindikaattorit sekä lasten ja nuorten kuulemisen laatukriteeristö. (Aro, Aro, Hongisto, Kaarakainen, Kalland, Kyösti, Puumalainen, Salovaara, Varjo & Volmari, 2023)